perjantai 3. tammikuuta 2014

Joulujuttuja

...ja niin kuin minä niitä uusia tekstejä lupasin kirjoittaa. Näinhän siinä sitten kävi. Tämäkin juttu, jonka pääpaino tulee olemaan Sny:ni lähettämässä joulukuun paketissa, on ainakin kaksi viikkoa myöhässä. Tuhannesti anteeksi, Sny! Jouduin viikkoa ennen joulua sairaslomalle selkäni takia, ja jouluna ja välipäivinä on tullut keikkailtua ja reissattua, mutta niilläkään en voi kyllä saamattomuuttani ihan kuitata. Tässä tämä kuitenkin tulee, ihanan Sny:ni Kaisulan viimeinen taidonnäyte, jouluinen lankalähetys:

Kaunoinen paketti, josta paljastui...


...ihania olkisia kuusenkoristeita...

...tuikkuja, itse tehtyjä pipareita sekä konvehteja...

...sekä kerät Novitan Polkua, 7 veljestä Nostalgiaa ja Lana Grossan Magico II:a.
Aika ihania! Kuten huomaatte, koristeet päätyivät pieneen kuuseemme, eikä herkkujakaan enää tällä hetkellä ole noin paljon kuin kuvassa. Langat olivat mielenkiintoisia! Tein juuri kälylleni sukat violetista seiskaveikan Nostalgiasta, ja ajattelin, että itselleni olisin kyllä valinnut vihreää. Olet ajatustenlukija, Kaisula! Lanka päätynee joko sukiksi tai pipoksi. Polkuun olen kaupassa joskus törmännyt, mutta se ei vielä ole koskaan päätynyt ostoskoriini, ja tuo Lana Grossan villasekoitelanka oli minulle täysin uusi tuttavuus. En ole vielä päättänyt, mitä niistä syntyy, mutta taidan napata ainakin jomman kumman mukaan viikonloppureissulle Seinäjoelle.

Kiitos Kaisula, olit ihana Sny, ja paketeistasi näki, että olit nähnyt vaivaa! Oli ihanaa saada kokeilla itselle ihan uusiakin lankoja. Uudenvuodenhalaus Pirkanmaalta!

***

En malta olla lisäämättä tähän postaukseen muutamaa joulukuvaa täältä Miisulandiasta:


Ensimmäisenä piparitalo, jonka taiteilimme äidilleni yhdessä veljeni tyttöystävän kanssa.  Hän on käsittämättömän taitava marsipaanin ja sokerimassan kanssa, ja tekee jopa leipomoille marsipaanikoristeita. Piparitaloa hän ei kuitenkaan ollut koskaan aiemmin tehnyt, joten yhteistuumin tartuimme tuumasta toimeen. Pakollisen leipomis- ja paistamisosuuden jälkeen päästiin molempien lempivaiheeseen eli koristeluun. Hän keskittyi vaahtokarkkimassan ja koristerakeiden kanssa näpräämiseen, ja itse intouduin leikkimään pikeerin kanssa. Dr. Ötkerillä on semmosia ihan huippuja pikkuputkiloita sokerikuorrutetta (paketissa on valkoinen, punainen, vihreä ja keltainen), ja niillä saa ihan tolkuttoman tarkkaa jälkeä! Suosittelen!


Ostin itselleni joululahjaksi Sini Visan iki-ihanan Kinuskikissa leipoo -kirjan, josta löytyi mm. näiden ihanien sokerimassajoulutähtien ohje. Tein heti pari, yhden lahjaksi ja yhden itselleni, käytin sen jouluaaton juustokakun koristeeksi.


Aiemmin syksyllä vilauttamani minulle harvinainen puutyöprojekti cajon on myös viimein valmistunut! Siitä tuli aika kaunotar, vaikka itse sanonkin. Boksi on koivua, mutta käsittelin sen puuvahalla, kopan kahteen kertaan konjakinvärisellä ja kannen kertaalleen tammenvärisellä. Kansi sai koristeekseen mustat kipsilevyruuvit ja sabloonan kanssa akryylimaalilla painetun kuvion. Kotisoitteluun cajon on jo päässyt, mutta keikkaelämää se saa odotella vielä hetken.



Tässä on lähikuva yhdestä pukinkonttiin kääräistystä työstä, vauvan kaarrokenutusta. Lanka löytyi joulukuisella Tallinnan-reissulla Karnaluksista, samoin napit. Voi Karnaluks, olin siellä ensimmäistä kertaa, ja ihan euforiassa. Minä napsin kuvia halleista täynnä lankoja, nappeja, nauhoja, pitsejä... Mies oli samassa puuhassa, mutta lähettelikin niitä kavereilleen: "Kattokaa nyt mihin toi nainen mut täällä raahas...täältä ei kyllä päästä ikinä pois." Meillä saattoi olla hiukan erilaiset odotukset sen suhteen, mitä Tallinnassa oikeastaan kuuluu tehdä.


Tässä nuttu on valmiina. Koskahan sitä oppisi tekemään kirjoneuleita ilman, että ne kerrokset kiristää suuntaan ja toiseen? No, saajat olivat tyytyväisiä, ja se on kai pääasia. Lankana oli jotain pumpulinpehmoista alpakkalankaa, ja ohje täältä.





Lopuksi vielä vähän joululahjabrassailua. Sain ihan huikean ihania joululahjoja! Ehdotonta parhaimmistoa kuitenkin yllä. Tajusin juuri, että aika hauskasti siinä on edustettuna kaikki kolme Sukkamusiikkimetsän tärkeintä teemaa:

1. Sukka. Sain appivanhemmiltani lahjakortin lempilankakauppaani Kerään. Olen jo kovasti suunnitellut, mitä kaikkea sillä hankkisin.

2. Musiikki. Lovikan 5-kielinen piccolo-kantele äidiltä. Ihanaihanaihana! Kantele helisi meillä suuren osan aattoiltaa.

3. Metsä. Rakas mieheni antoi minulle geokätköilyreissuja varten gps-laitteen, jollaista olen korkeiden hintojen vuoksi vain kuolannut erätarvikeliikkeiden vitriineissä. Nyt ovat puhelimella kätköilyt historiaa, tervetuloa ihanan tarkka gepsi maastokarttoineen!

***

Iloa, valoa ja rakkautta kaikille vuoteen 2014,

toivottelee

Miisu

tiistai 19. marraskuuta 2013

Illat pimenevät

Oi katsokaa, katsokaa, mitä postilaatikkoomme tänään kolahti! Snyni on erinomaisen lahjakas paketoija, niin kauniita paketteja meille on syksyn mittaan saapunut.

Huomatkaa myös kunnioitustaherättävät paint-taitoni.

Eikä muuten sisältökään ulkokuorelle häviä. Marraskuun tehtävänä oli lähettää parille paketti, joka piristäisi pimeitä iltoja. Omani sen ainakin teki! Paketista kuoriutui peräti neljä kerää Garnstudion suloisenpehmoista Nepalia väreissä vihreä, oranssi, valkoinen ja tummanharmaa, 4,5-milliset bambupuikot, suloinen kortti, pieni soma tonttutyttö sekä levy lakritsisuklaata, jonka ehdin jo hyväksi havaitsemaan.



Snyni toiveena oli, että langoista syntyisi lapaset minulle itselleni. Oh, minulle, onko ihan pakko? No okei, sait ylipuhuttua. Sny, ehdottelit kuplalapasia, mutta mitä mieltä olisit näistä? Paksulla langalla olisi kiva harjoitella kirjoneuletta, ja pidän tuosta mallista kamalasti!

Kiitos jälleen Sny! Täytyy sanoa, että sinä se osaat. :)

Mulla olisi jemmassa muutamakin blogikirjoitusidea, mutta kiire on ollut niin kova, etten ole ehtinyt postailemaan. Luvassa on kuitenkin lukuisia valmistuneita projekteja sekä mm. joitakin viikkoja sitten meille muuttanut ihananihana vanha kirjoituslipasto, joka päätyi omaksi käsityölipastokseni. Pysykää siis kuulolla ja antakaa anteeksi hiljaiselo, jota Sukkamusiikkimetsässä on viime aikoina eletty. Kaunista marraskuuta, sateista huolimatta!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Taikapallo

Perjantaina postilaatikossa odotti tuplaylläri:





Tuorein Novita-lehti sekä lokakuun paketti Sny:ltä! Olin pyhästi luvannut itselleni, että kotiin päästyäni ensi töikseni siivoan, mutta jouduinpa pyörtämään lupaukseni. Ei kun kerimään.

Lokakuun teemana oli siis taikapallo, eli langasta keritty pallo, jonka sisään kätketään yllätyksiä. Lanka oli ihanan metsänvihreää villalankaa, joka sormiini tuntui Karismalta. Keriessäni ehdin jo itsekkäästi suunnitella, miten kivan metsäiset lapaset niistä saisi vaikkapa vaellusreissuille, mutta totesin, että taidan kuitenkin neuloa niistä lapaset tai sukat miehelleni. Tällaista ihanaa paketista lopulta paljastui:




Karismaahan se olikin! Kolme kerää kaikkiaan. Sny:ni on joko ajatustenlukija tai muuten vain vieraillut ahkerasti blogissani, kun viimeisimmässä kirjoituksessani paljastin, että Karisma on tuorein lankarakkauteni ihanine värikarttoineen! Lisäksi paketista löytyivät i-h-a-n-a-t KnitPron puiset sukkapuikot, pussillinen puuhelmiä, teetä ja omena-kanelisuklaata sekä ohje hauskoihin pöllölapasiin, jotka varmasti päätyvät lähiaikoina puikoille.

Mahtava paketti, kiitos Sny!

torstai 3. lokakuuta 2013

Haaste

Rakkaudesta villasukkiin -blogin Tiako heitti minua haasteella. Kiitos Tiako tästä!


Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

***

Tiako kysyi minulta seuraavaa: 


1. Mitä neulot mieluiten?

Neulon mieluiten pienehköjä ja keskikokoisia neuletöitä, jotka valmistuvat nopsasti ja joita on helppo kantaa mukana: sukkia, lapasia, pipoja, huiveja, lasten vaatteita... Pintaneuleet ovat ehdottomasti mun juttu!

 
2. Mikä sai sinut innostumaan neulomisesta?

Mumma. Rakas mummani neuloo varmasti vähintään yhtä paljon kuin minä, ja hän istutti minut sohvalle puikot kourassa, kun olin viiden. Aloitin mummolareissuilla aina uuden lapasen, jota en kuitenkaan koskaan saanut valmiiksi. Neulominen on sellainen minun ja mumman välinen juttu, on ihanaa esitellä valmistuneita töitä puolin ja toisin ja jakaa ohjeita...!

3. Mikä on suosikkilankasi?

 Aaaaa, nyt tuli paha... Mulla ei taida olla erityistä lempparia? Luonnonkuituiset langat ovat lähellä sydäntäni, enkä ole niiden suhteen kovin ronkeli. Ehkä viimeisimmäksi olen innostunut Dropsin Fabelista ja Karismasta (varsinkin jälkimmäisellä on ihana sävykartta!).



4. Mitä aiot seuraavaksi neuloa?

Mulla on parikin neuletyötä odottamassa puikoille pääsyä: pipo kaverille ja kauluri. Niistä kuulette varmasti lisää myöhemmin. :)

5. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?

Ajatus blogista oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa. Lopulta päätin, että ei kai sitä auta muu kuin kokeilla! 

6. Mikä on lempineuleohjeesi?

Tämäkin on vaikea. Ihan ensimmäisenä mieleen tuli hiljattain kokeilemani Saltkråkan-sukat. Ne olivat kauniit ja ihanat neuloa!

7. Montako työtä olet saanut valmiiksi tämän vuoden aikana?

Enpäs ole yhtään laskenut. Mitähän uskaltaisin arvioida...parikymmentä?



8. Teetkö joululahjat itse?

En kaikkia. Yritän keksiä kullekin saajalle mahdollisimman hänen näköisensä lahjan. Monet saavat itse tehtyä, mutta monet myös jotain muuta.

9. Mitä merkkejä suosit välineissä?

En suosi oikeastaan mitään merkkiä, kaikki käy, millä tulee valmista. No, KnitPron pyöröistä olen tykännyt vaihtopäiden takia, ja ylipäänsä puiset/bambuiset puikot ovat jees.

10. Onko joku joskus oudoksunut käsityöharrastustasi?

Eipä oikeastaan. Enemmän onneksi kuulee ihailua. Minua tuplaten vanhempi työkaveri joskus heitti läppää, että meidän viikonlopputekemiset menee vähän nurinkurisesti kun hän rymyää keikoilla räkä poskella ja minä nakutan sukkaa kotona.

11. Mistä saat ja haet inspiraatiota töihisi?

Blogeista, kirjoista, lehdistä, lankamerkkien nettisivuilta, Pinterestistä...vähän mistä milloinkin!

***

Haastan seuraavat kanssabloggaajat:



...ja kysymykseni ovat seuraavat:

1. Mikä oli ensimmäinen neuletyösi?
2. Mikä on ollut kauimmin puikoilla ollut, mutta lopulta valmistunut työsi?
3. Oletko värjännyt itse lankoja?
4. Mikä on omituisin paikka, jossa olet neulonut?
5. Tilaatko käsityölehtiä?
6. Mitä mahdollinen perheesi ajattelee käsityöharrastuksestasi?
7. Minkävärisistä langoista neulot mieluiten?
8. Neulotko enemmän itsellesi vai muille?
9. Mitä muita käsitöitä teet kuin neulot?
10. Mitkä ovat lempi(neule)blogisi?
11. Millaisessa tilanteessa mieluiten neulot?


Aquila

Blogissa on ollut jo liki kuukauden hiljaiseloa, mutta arkielämässä on kuhissut: töiden ja partion lomassa on valmistunut yksi suuritöisimmistä, ellei jopa suuritöisin koskaan tekemäni neuletyö. Kyseessä on Sny:ni syyskuussa lähettämistä langoista tehty Aquila-huivi. Huivi on ollut valmiina jo reilun viikon verran, mutta ehdin bloggaamaan sen vasta nyt.

Unohtakaa tuo rehottava nurmikko, pliis.

Malli: Sari Åström: Aquila
Lanka: Schoeller+Stahlin Daphne Lace (100 g)
Puikot: 3mm 80-senttinen pyörö

Olin  varsin ylpeä itsestäni, vaikka päättelinkin huivin liian kireäksi, enkä siten saanut reunasta yhtä kaunista kuin ohjeen kuvissa. Mutta kaunis huivista tuli mielestäni silti! Paikkansa se tulee löytämään Joulupukin kontista, tiedän sille jo täydellisen saajan. :)

Kiitos rakas Sny:ni vielä kauniista langasta!

torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyn väriloistoa

Voin paljastaa nyt kaikille, että olen superlaiska noutamaan posteja. Saatan helposti hakea parin-kolmen päivän postit kerralla, onhan postilaatikolle matkaa ainakin viisikymmentä metriä. SNY-touhut ovat kääntäneet homman päälaelleen, olen koko syyskuun käynyt tunnollisesti jokaikinen päivä kotona ollessani tarkastamassa postilaatikon (mies kiittää). Ja tänään -tadaa- töistä tultua löysin sieltä pakettikortin. Mahtavaa! Tällaisen sain sillä lunastettua:


Itse pakettikin henki kuukauden nimikkoaihetta, syksyn väriloistoa. Mieskin tuli uteliaana kuikuilemaan olan yli avaamistouhuja. "Siis...lähettikö se sulle kissanruokaa?" kysyi mies epäuskoisen näköisenä, kun näki paperin alta paljastuneen pakkauslaatikon. Mutta voi, eipä tiennyt hän mitä tuleman piti:

Anteeksi huono kuvanlaatu, oli valo jo vähissä.


Kaksi kerää ihan mielettömän väristä Daphne Lacea, irtoteetä, omenahunajaa ja tuikkuja! Hihkuin ääneen (Hups.). Tuo lanka on minulle ennestään tuntematonta, mutta aloin heti etsiä sopivaa huiviohjetta. Puikot alkavat heilua todennäköisesti jo tänä iltana. Liukuvärjätyn langan sävyt olivat tosi kauniit, supersyksyiset ja syvät.

Voi Sny, et tiedä, millaisen viikon piristit tällä paketilla! <3

maanantai 9. syyskuuta 2013

Täyttä elämää

...sitä tämä viimeinen viikko on monessakin mielessä ollut. Työt, partio ja muut harrastukset ovat vieneet niin, että kotona on käyty lähinnä kääntymässä. Iltamyöhissä olen sitten heilutellut puikkoja, ja jotain valmistakin on sentään tullut:


Nimittäin ne viime postauksessa mainitut Saltkråkan-sukat. Tykkään niistä kovasti! Tykkään napakoista sukista, joten nämä tuntuivat jalkaterien kohdalla leveyssuunnassa hitusen löysiltä, mutteivät liikaa. Mulla olikin akuutti tarve esittelykelpoisille paksummille villasukille.



Malli: Saltkråkan-sukat, Elina Norros
Lanka: Novita 7 veljestä, luonnonvalkoinen

Tykkään niin älyttömästi tuosta palmikkokuviosta! Mutta arvaattekos, mitä tästä on tulossa:


Ailithan ne! Ailin lapaset ovat olleet to do -listallani jo tooooosi pitkään, ja nyt viimein sain tartutuksi tuumasta toimeen. Käytin samalla tilannetta hyväkseni, ja otin tämänkin varastontyhjäysprojektina: langoiksi valikoituivat jämäkerät Nallea (punainen) ja Woolia (valkoinen). Olin kuullutkin tuon mallineuleen olevan helppoa, mutta en ollut tajunnutkaan, että se on NOIN helppoa! Näitä tulee varmaan tehtyä useammatkin.

Ensimmäinen valmiina, toinen puikoilla.

Viikonloppu sujui (jälleen) musiikin parissa. Lippukuntamme johtajiston melontaretken jouduin flunssan kourissa jättämään väliin (harmitti!), joten lauantai kului kotipalveluksessa. Sunnuntaina alkoi kauan odotettu kurssi: rakenna itse cajon! Cajonhan on alunperin perulainen laatikkorumpu, ja kun kaveri kysyi, olisinko halukas lähtemään hänen kanssaan kansalaisopiston kurssille sellaiset tekemään, en kyllä miettinyt hetkeäkään. Puukäsityöt eivät koskaan ole olleet vahvinta osaamisaluettani, joten otin tämän myös eräänlaisena haasteena. Laitan projektin edetessä kuvia tännekin, ensimmäisellä kerralla en ehtinyt sellaisia vielä nappaamaan. Mutta soitinta voitte ihailla vaikkapa täällä:


Sunnuntai jatkui kurssin jälkeen niinikään musiikilla, vuorossa oli nimittäin PartioPOP '13:n Tampereen konsertti. Muutaman kaverin kanssa olimme siellä töissä, ensin ennen konserttia järjestetyssä perhetapahtumassa, ja sen jälkeen itse konsertissa narikassa. Esiintyjinä oli ihan kovan luokan nimiä: Jukka Poika, JVG ja teinityttöjä hysteriaan asti villinnyt Isac Elliot. Konsertti olikin loppuunmyyty: viimeiset muutama kymmentä tuhannesta lipusta myytiin ovelta.

Lavalla JVG
Tunnelma oli katossa koko illan. Enpä kyllä koskaan lakkaa ihmettelemästä, mitä kaikkea huikeaa partiossa pääsee tekemään ja kokemaan!